Eilen käytiin syömässä siis Dachniki -nimisessä ravintolassa, minkä jälkeen vierailimme jossain viihtyissä cocktail-baarissa Nevskin varrella. Molemmat paikat olivat lähellä Gostiny Dvor metroasemaa. Ravintola oli viihtyisä ja kotoisa, ja ruokakin oli melko hyvää, eikä lainkaan kallista. Itse tilasin borssikeittoa, sekä pelmenejä naudanlihalla täytettynä. Juomaksi otin hunajaolutta, Medovukhaa, mikä oli kaikkien sitä maistaneiden mielestä erittäin hyvää, jopa tällaisen ei-oluenystävän mielestä. Taidan käydä paikassa uudestaankin! Myös cocktail-baari oli mukava ja siisti, mutten valitettavasti katsonut minkä niminen baari oli kyseessä.. Varmasti tulee sinnekkin kyllä mentyä uudestaan, sillä hinnat olivat halvemmat kuin Suomessa vastaavissa paikoissa, ja tilaamani martini oli erittäin hyvää.
.jpg)
Olimme reissussa venäläisen koordinaattorimme kanssa, ja lähtiessämme hän otti meille niinsanotut pimeät taksit, koska metro suljetaan ennen kahtatoista. Taksimatka oli erittäin mielenkiintoinen, kiidettiin täyteenahdetulla vanhalla Ladalla aika haipakkaa, sillä melkein kaikki sillat olivat jo avautuneet ja säikähdimme ensin, ettemme enää pääse kaupungista pois ennen aamukuutta. Taksimme tietysti kiskoi meiltä melkein tuplasti alunperin sovitun hinnan, koska jouduimme kiertämään pidemmän lenkin päästäksemme pois kaupungista. Toisen "taksin" matkustajat olivat silti maksaneet vain sovitut 800 ruplaa luultavasti siksi, koska yksi siitä seurueesta puhuu venäjää erittäin hyvin. Ei se auttanut kuin maksaa, koska mistäpä olisimme ilman opastamme saaneet siihen hätään uuden kyydin, vieläpä ennen viimeisenkin sillan avautumista. Vähän jännitystä elämään! Täällä on siis ihan tavallista ottaa kyyti kadulta, mutta yksin ei tämmöiseen pimeään taksiin ehkä kannata mennä, ja yleensä kannattaa katsoa, ettei autossa ole kuljettajan lisäksi muita ihmisiä. Lisäksi jaoimme porukan niin, että jokaisessa taksissa oli ainakin yksi mies. Kaupungille lähtiessä täytyy siis ottaa huomioon metron aukiolo, siltojen avaamisajat sekä asuntolan aukioloaika. Asuntola on virallisesti kiinni noin klo 01.00-06.00, mutta jos asuntolalle palaa pienissä ryhmissä tällä välillä, ei sen pitäisi olla ongelma. Eilen soitimme kelloa ja vartija tuli avaamaan oven, vaikkakin hieman tympääntynyt ilme kasvoillaan. Kiittelimme häntä vuolaasti ja menimme nukkumaan.
Nyt olen tooodella väsynyt. En jaksanut lähteä tyttöjen kanssa kaupungille, joten kävin lämpimässä suihkussa ja hengailen päivän luultavasti vain asuntolalla. Tämmöisiäkin päiviä tarvii, tai ainakin minä tarvin! Tänään myöhemmällä olisi sitä paitsi tarkoitus mennä jonnekkin klubille, joten ehkä kerään päivän akkuja sitä, sekä huomista mahdollista Pietarhovin reissua varten. Pietarhovin suihkulähteet suljetaan lähiviikkoina, joten olisi kiva käydä siellä ennen sulkemista. Saksalaiset ystäväni olivat erittäin ymmärtäväisiä, kun sanoin että taidan jäädä tänään kotia lepäämään. He ovat kyllä ihan mahdottoman mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. He huomasivat, että olin vähän alla päin ja väsynyt, joten he lähettivät minulle piristäviä kuvia edelliseltä reissultamme. Olen muuten huomannut, että vaikka olen kuinka sosiaalinen ja avoin uusille ihmisille, on yksi asia jossa tunnen itseni hieman jäyhäksi, nimittäin halaaminen ja muu "epätavallinen" fyysinen läheisyys. Muutenkin olen huomannut, että ihmiset tulevat paljon useammin lähelle kuin Suomessa, ja koskettavatkin, herrantähden! Hyvin äkkiähän siihen tottuu, mutta aluksi sain pienet sätkyt kun keskustelukumppani yhtäkkiä esimerkiksi kosketti käsivarttani. Ja silmiin katsominen. :D Oletteko kuulleet sen vitsin, että mistä tiedät suomalaisen puhuvan sinulle? Siitä että hän katsoo sinun kengänkärkiäsi omiensa sijaan.. Tämä nyt on ehkä hieman liioteltua, mutta huomasin että saatan todella katsoa välillä pitempiä aikoja muualle kun keskustelen jonkun kanssa. En millään jaksaisi, mutta täytyy ruveta valmistautumaan iltaa varten. Kuten rakas ystäväni sanoisi, (joka varmaan tunnistaa itsensä tästä ;D) levätä kerkeää sitten kiikkustuolissa!
.jpg)
Niin totta!
Olimme reissussa venäläisen koordinaattorimme kanssa, ja lähtiessämme hän otti meille niinsanotut pimeät taksit, koska metro suljetaan ennen kahtatoista. Taksimatka oli erittäin mielenkiintoinen, kiidettiin täyteenahdetulla vanhalla Ladalla aika haipakkaa, sillä melkein kaikki sillat olivat jo avautuneet ja säikähdimme ensin, ettemme enää pääse kaupungista pois ennen aamukuutta. Taksimme tietysti kiskoi meiltä melkein tuplasti alunperin sovitun hinnan, koska jouduimme kiertämään pidemmän lenkin päästäksemme pois kaupungista. Toisen "taksin" matkustajat olivat silti maksaneet vain sovitut 800 ruplaa luultavasti siksi, koska yksi siitä seurueesta puhuu venäjää erittäin hyvin. Ei se auttanut kuin maksaa, koska mistäpä olisimme ilman opastamme saaneet siihen hätään uuden kyydin, vieläpä ennen viimeisenkin sillan avautumista. Vähän jännitystä elämään! Täällä on siis ihan tavallista ottaa kyyti kadulta, mutta yksin ei tämmöiseen pimeään taksiin ehkä kannata mennä, ja yleensä kannattaa katsoa, ettei autossa ole kuljettajan lisäksi muita ihmisiä. Lisäksi jaoimme porukan niin, että jokaisessa taksissa oli ainakin yksi mies. Kaupungille lähtiessä täytyy siis ottaa huomioon metron aukiolo, siltojen avaamisajat sekä asuntolan aukioloaika. Asuntola on virallisesti kiinni noin klo 01.00-06.00, mutta jos asuntolalle palaa pienissä ryhmissä tällä välillä, ei sen pitäisi olla ongelma. Eilen soitimme kelloa ja vartija tuli avaamaan oven, vaikkakin hieman tympääntynyt ilme kasvoillaan. Kiittelimme häntä vuolaasti ja menimme nukkumaan.
Nyt olen tooodella väsynyt. En jaksanut lähteä tyttöjen kanssa kaupungille, joten kävin lämpimässä suihkussa ja hengailen päivän luultavasti vain asuntolalla. Tämmöisiäkin päiviä tarvii, tai ainakin minä tarvin! Tänään myöhemmällä olisi sitä paitsi tarkoitus mennä jonnekkin klubille, joten ehkä kerään päivän akkuja sitä, sekä huomista mahdollista Pietarhovin reissua varten. Pietarhovin suihkulähteet suljetaan lähiviikkoina, joten olisi kiva käydä siellä ennen sulkemista. Saksalaiset ystäväni olivat erittäin ymmärtäväisiä, kun sanoin että taidan jäädä tänään kotia lepäämään. He ovat kyllä ihan mahdottoman mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. He huomasivat, että olin vähän alla päin ja väsynyt, joten he lähettivät minulle piristäviä kuvia edelliseltä reissultamme. Olen muuten huomannut, että vaikka olen kuinka sosiaalinen ja avoin uusille ihmisille, on yksi asia jossa tunnen itseni hieman jäyhäksi, nimittäin halaaminen ja muu "epätavallinen" fyysinen läheisyys. Muutenkin olen huomannut, että ihmiset tulevat paljon useammin lähelle kuin Suomessa, ja koskettavatkin, herrantähden! Hyvin äkkiähän siihen tottuu, mutta aluksi sain pienet sätkyt kun keskustelukumppani yhtäkkiä esimerkiksi kosketti käsivarttani. Ja silmiin katsominen. :D Oletteko kuulleet sen vitsin, että mistä tiedät suomalaisen puhuvan sinulle? Siitä että hän katsoo sinun kengänkärkiäsi omiensa sijaan.. Tämä nyt on ehkä hieman liioteltua, mutta huomasin että saatan todella katsoa välillä pitempiä aikoja muualle kun keskustelen jonkun kanssa. En millään jaksaisi, mutta täytyy ruveta valmistautumaan iltaa varten. Kuten rakas ystäväni sanoisi, (joka varmaan tunnistaa itsensä tästä ;D) levätä kerkeää sitten kiikkustuolissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti