lauantai 31. elokuuta 2013

Kielikylpyä, kuumetta ja torakoita

Hejsan vaan kaikille..

Pietarissa ollaan. Eilen oli vielä vähän kurja olo, väsytti ja stressasi muuttaminen uuteen paikkaan, mutta olo parani kummasti kun sai vähän teetä, jotenkuten toimivan internet-yhteyden ja seuraa tänne kämppään.

Hyvät uutiset ensin: Kämppikset on avuliaita ja puhuvat kaikki erinomaisesti venäjää, joten onnistuin tänään hankkimaan puhelimeen prepaid-liittymän internetillä. Väkistenkin tässä kielitaito kehittyy, kun nuo tytöt puhuvat äidinkielinään sekä saksaa että venäjää. Joutuu siis kaivelemaan saksaakin jostain tuolta syvältä aivojen sopukasta. Yksi tytöistä ei nimittäin puhu englantia juuri ollenkaan.



Luksussviitti.


Sitten ei niin hyvät uutiset. Meitä on yhteensä kuusi opiskelijaa pienessä asunnossa, eikä ilmainen langaton netti oikein ulotu tänne asti. Lisäksi toisesta huoneesta oli löytynyt kaksi torakkaa!  Ja sitten kaiken huippu: mulle nousi tänään kuume. Enemmän tai vähemmän sairaana on oltu siis jo yli kolme viikkoa, taidetaan hipoa henkilökohtasia ennätyslukemia! Ruokahalu on aika olematon tällä hetkellä, mutta keittiöstä leijailee ruoan tuoksu kun kämppikset kokkailee, joten täytyy yrittää syödä edes jotain.

Huomenna on jo jotain ohjelmaa, ja maanantaina saakin alkaa jo miettimään koulujuttuja ja arkea, mitä odotan kyllä kovasti. Toisaalta oli hyvä tulla tänne jo viikonlopuksi, että sai hoidettua joitain käytännön asioita, mutta näin aluks tuntuu aika matelevan melko hitaasti, joten tekeminen on tervetullutta. Tämmöstä täällä siis pääpiirteittäin, tarkempi selitys jääköön ainakin toistaiseksi, sillä taidan painaa kuumeisen pääni hetkeksi tyynyyn!

torstai 29. elokuuta 2013

Pakkailuja

Eihän se ollut kaksikertaviisumi, eikä sairastelukaan siihen loppunut, mutta kyllä tästä vielä Pietariin päästään! (Toivottavasti sieltä välillä poiskin, kunhan myöntävät mulle monikertaviisumin.) Mikä tuuri, että tulee kipeäksi juuri silloin kun terveysasemat ovat kiinni, ja joutuu lähtemään kahtena peräkkäisenä sunnuntaina päivystykseen! Ensimmäisellä kerralla olin maalla, ja lähimpään päivystykseen oli matkaa noin 65 kilometriä suuntaansa. Enkä edes muista millon viimeksi ois ollut semmonen tauti, joka ei ois ilman antibiootteja lähtenyt. Viime sunnuntai-iltapäivä menikin sitten Marian sairaalassa istuskellessa ja jonottaessa.

Lisäksi eilen joku tyyppi soitti mulle Pietarista, että enkö ookkaan tulossa 28. päivä, ja oli ilmeisesti ollut mua vastassa rautatieasemalla. Voi ei! Olin hieman hämilläni t.uosta puhelusta, sillä olin mielestäni olin suunnitellut matkustavani perjantaina 30. päivä, eikä muistaakseni kenenkään kanssa ollut ollut puhetta vastaan tulemisesta. Sitten katoin sähköpostit kesäkuulta, ja siellä oli kuin olikin kysytty millon tulen, että tietävät varata mulle asuntolapaikan. Enköhän sitten ollut jostain kummallisesta syystä kirjoittanut hienosti, että saavun Pietariin 28. päivä ja junani on perillä noin klo 11... Kesäkuussa 28. päivä on näköjään ollut viimeinen perjantai, että ehkä oon kattonut väärän kuun kohdalta, mikä on mun kohdalla ihan järkeenkäypä selitys. Kyllä hävetti! Mutta enpä ollut tuota aikaa tarkastanut kun en tiennyt että siitä jollekkin koituu ylimääräistä hommaa jos en sillon tulekaan. Olin sentäs varannut junalipun oikealle päivälle, aloin nimittäin epäilemään sitäkin kun yritin pohtia mistä olin saanut päähäni tuon 28. päivän, se kun ei ole ollut muistaakseni missään vaiheessa edes suunnitelmissa. Epäilen että tulee kukaan vastaan tällä kertaa, mutta eiköhän me metrolla perille löydetä yhden toisen opiskelijan kanssa, joka tulee Suomesta samalla junalla kuin minäkin. Kohdeyliopisto on siis Saint Petersburg State Polytechnical University, mitä en näköjään ole muistanut vielä mainita.


Tänään pitäisi siis pakata ja siivota, meillä kun on ohjelmassa samalla muutto myös Roihuvuoresta. Hieman haikeilla mielin käytiin Sasun kanssa aamulenkillä hyvästelemässä Roihuvuoren lampat, jotka ovat kesän ajan viihdyttäneet meitä määinnällään.

Lampaita takapihalla, kaupungissa!


Vähän alkaa jo jännittämään, mutta ei kait se auta kun jatkaa pakkailemista!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Voihan viisumi

Tänään sain vihdoin viisumin, tai no, ihan hyvissä ajoin ennen reissua, mutta siihen nähden vihdoin, että sitä varten olen juossut kesän aikana hakemassa erinäisiä todistuksia erinäisistä paikoista, soitellut puheluita ja jonottanut suurlähetystössä. Opiskelijaviisumia hakiessa pystyy hakemaan yksi- tai kaksikertaviisumia, ja otin sitten tuon jälkimmäisen, sillä haluaisin käydä syyskuun aikana kerran Helsingissä miestä ja koiraa katsomassa! (Toivottavasti kyseessä nyt ON tuo kaksikertaviisumi, että pääsen Suomen visiitin jälkeen vielä takaisin Venäjälle) Kun viisumi sitten olisi viime viikolla ollut valmis haettavaksi, suuntasimme käymään kotipuolessa, missä tulin kipeäksi ja selvisin Keski-Pohjanmaan reissulta Helsinkiin vasta eilen illalla. Toivottavasti nyt on sitten sairastettu kaikki taudit alta pois, ettei joutuisi Pietarissa ensitöikseen punkan pohjalle...

Hieman on mietityttänyt, että jos hermo meinasi mennä byrokratiaan jo tässä vaiheessa, mitenhän selviän syksyn tuolla rakkaassa naapurimaassamme. Niinkuin ystävät jo tietävätkin, niin maltti ei tunnetusti ole minulle aina valttia,­­­ vaan kaikki pitäisi tapahtua ­­nyt ja heti, näin karrikoidusti. Suosittelen lämpimästi tulevaisuuden Venäjän viisumin hakijoita lukemaan huolellisesti hakemiseen liittyvät ohjeet, jotka tietysti menivät osaksi itseltäni ohi ensimmäisellä yrittämällä, mistä aiheutui ylimääräinen reissu (50 minuuttia suuntaansa bussilla, metrolla ja ratikalla) suurlähetystöön. Toisella kerralla kun varasin ajan (ajan varauksella ei muuten ole mitään merkitystä siinä mielessä, että jos odottelet että joku tulee kutsumaan sinua nimeltä, saat odotella aika kauan) olivat paperit jo onneksi kunnossa.


Tuolta löytyy esimerkiksi opiskelijaviisumin hakemiseen hyvät ohjeet, tosin tuota HIV-todistusta en itse vielä tässä vaiheessa tarvinut vaikka tuolla se mainitaan "Tarvittavat asiakirjat" -kohdassa.

Olen muuten huomannut, että useimpiin asioihin löytyy ihan oikeasti käyttökelpoiset ohjeet, kunhan jaksaa etsiä, ja vielä lukeakin ne.. Saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, mutta kärsimätön luonne on tottunut heittämään kaiken maailman ohjekirjat sivuun, ja etsimään ne käsiinsä sitten kun jotain onkin jo mennyt pieleen. Viisumin hakemisen lisäksi olen viime aikoina tuskaillut esimerkiksi tutkinnonhakulomakkeen kanssa, jonka tuomitsin pikaisella vilkaisulla mahdottomaksi täyttää. Omat opinnot kun eivät ole ihan ohjeellisessa järjestyksessä edenneet (2009 opiskelin tilastotiedettä, 2010-2012 englantia ja vasta 2012 syksystä virallisesti kansista) joten turhautti sumplia, miten opintorekisterin 280 opintopisteestä saa koottua noin 180 pistettä kandin tutkintoon. Kummasti siihenkin löytyi yliopiston sivulta selkeät ohjeet, ja nyt ollaankin onnellisesti sitten kandidaatteja! Täytyykin varmaan yrittää nähdä Venäjän neuvostoperuinen byrokratia mahdollisuutena opetella lisää kärsivällisyyttä. ;)





Onnittelin itseäni onnistuneesta suurlähetystöreissusta kupposella cappuccinoa Café Köketin kesäkahvilassa kauppatorin laidalla. Nam! Ja mikä ihana ilma!




Kattokaa nyt toista, miten hennot jättää tämmösen kotiin??




Noh, ei kait tässä muuta kun innolla lähtöä ja monikertaviisumin hakemista odottelemaan!

Пока!

Alkaa muuten kohta loppumaan sanavarasto näiden venäjänkielisten hyvästien suhteen, onneks on yksi ässä on vielä hiassa! [(Vai hihassa? Jos näette outoja kirjoitusasuja, se johtuu vaan siittä että oon Pohojammaalta!) Ja viehtymykseni sulkujen käyttöön varmaan siitä, että olen lukenut vähän, kylläkin omasta mielestäni liikaa, matikkaa]

maanantai 12. elokuuta 2013

Parin viikon päästä Pietariin!

Niin se on aika taas hujahtanut siihen malliin, että keväällä niin kaukaiselta tuntunut asia, syyslukukausi Pietarissa, on jo aivan nurkan takana. Alunperin suunnitelmanani oli aloittaa tekemään nyt syksyllä gradua, mutta koska työharjoittelun rahoitus ei vielä tälle kesälle onnistunut, muuttuivat suunnitelmat melko radikaalisti keväällä, ja nyt sitä ollaankin lähdössä vielä vaihtoon viidentenä opiskeluvuotena, hupsista! Uskaltaisinpa melkein jo sanoa, että onneksi tuo harjoittelu ei vielä toteutunutkaan, sillä takana alkaa olemaan mitä mainioin kesä Helsingissä, ja edessä toivottavasti vielä mainiompi syksy ja talvi Venäjällä. Kova ikävä tulee varmasti koiraa (hieman myös poikaystävää ;)) ja läheisiä ihmisiä, mutta toivottavasti syksy tulee olemaan kaiken sen ikävän arvoinen!

Jottei totuus unohtuisi, päätin siis luoda blogin näin hyvissä ajoin, nimeten sen mielikuvituksellisesti yhden kaikkien aikojen hienoimman bändin taannoisen hittikappaleen sanoitusten mukaisesti. Saas nähdä, kuinka moni pahaa-aavistamaton googlettaa RHCP:n kappaletta, mutta eksyykin suureksi pettymyksekseen suomenkieliseen vaihtoblogiin..

Pietarista en tiedä vielä juuri mitään, mutta tulen postailemaan tänne havaintojani ja kokemuksiani Venäjän länsimaisimmasta kaupungista, ja toivottavasti tulee reissattua lukukauden aikana myös muualla Venäjällä. Ehkäpä blogin nimikin alkaa tarkoittaa minulle muutakin kuin chilipippureiden kappaletta, kunhan pääsen tekemään lähempää tuttavuutta tämän mielenkiintoisen kaupungin ja kulttuurin kanssa. Venäjän kielen taitonikin on vielä mitä on, mutta tavoitteenani on oppia käyttämään ja ymmärtämään venäjää lähikuukausina sujuvammin. Lisäksi vaihdolta odotan uusia tuttavuuksia ja kokemuksia, ja täytyyhän siinä sivussa ehkä hieman opiskellakin.

Nyt kun huomaan jo ekassa postauksessani pyydelleeni varsin perisuomalaiseen tapaan anteeksi muun muassa blogini nimeä, sen tulevaa sisältöä ja kielitaitoani, niin voisinkin vielä lisätä yhdeksi tavoitteekseni löytää Venäjältä hieman enemmän tervettä ylpeyttä ja varmuutta. Siinäpä tavoitetta kerrakseen neljäksi ja puoleksi kuukaudeksi!

Että dasvidaanija vaan seuraavaan kertaan!

P.s. Nyt siellä oli jo joku jenkinreppana käyny tätä blogia tarkastelemassa. Oliskohan reilua laittaa vaan suosiolla koko kappaleen lyriikat tohon etusivulle..