keskiviikko 21. elokuuta 2013

Voihan viisumi

Tänään sain vihdoin viisumin, tai no, ihan hyvissä ajoin ennen reissua, mutta siihen nähden vihdoin, että sitä varten olen juossut kesän aikana hakemassa erinäisiä todistuksia erinäisistä paikoista, soitellut puheluita ja jonottanut suurlähetystössä. Opiskelijaviisumia hakiessa pystyy hakemaan yksi- tai kaksikertaviisumia, ja otin sitten tuon jälkimmäisen, sillä haluaisin käydä syyskuun aikana kerran Helsingissä miestä ja koiraa katsomassa! (Toivottavasti kyseessä nyt ON tuo kaksikertaviisumi, että pääsen Suomen visiitin jälkeen vielä takaisin Venäjälle) Kun viisumi sitten olisi viime viikolla ollut valmis haettavaksi, suuntasimme käymään kotipuolessa, missä tulin kipeäksi ja selvisin Keski-Pohjanmaan reissulta Helsinkiin vasta eilen illalla. Toivottavasti nyt on sitten sairastettu kaikki taudit alta pois, ettei joutuisi Pietarissa ensitöikseen punkan pohjalle...

Hieman on mietityttänyt, että jos hermo meinasi mennä byrokratiaan jo tässä vaiheessa, mitenhän selviän syksyn tuolla rakkaassa naapurimaassamme. Niinkuin ystävät jo tietävätkin, niin maltti ei tunnetusti ole minulle aina valttia,­­­ vaan kaikki pitäisi tapahtua ­­nyt ja heti, näin karrikoidusti. Suosittelen lämpimästi tulevaisuuden Venäjän viisumin hakijoita lukemaan huolellisesti hakemiseen liittyvät ohjeet, jotka tietysti menivät osaksi itseltäni ohi ensimmäisellä yrittämällä, mistä aiheutui ylimääräinen reissu (50 minuuttia suuntaansa bussilla, metrolla ja ratikalla) suurlähetystöön. Toisella kerralla kun varasin ajan (ajan varauksella ei muuten ole mitään merkitystä siinä mielessä, että jos odottelet että joku tulee kutsumaan sinua nimeltä, saat odotella aika kauan) olivat paperit jo onneksi kunnossa.


Tuolta löytyy esimerkiksi opiskelijaviisumin hakemiseen hyvät ohjeet, tosin tuota HIV-todistusta en itse vielä tässä vaiheessa tarvinut vaikka tuolla se mainitaan "Tarvittavat asiakirjat" -kohdassa.

Olen muuten huomannut, että useimpiin asioihin löytyy ihan oikeasti käyttökelpoiset ohjeet, kunhan jaksaa etsiä, ja vielä lukeakin ne.. Saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, mutta kärsimätön luonne on tottunut heittämään kaiken maailman ohjekirjat sivuun, ja etsimään ne käsiinsä sitten kun jotain onkin jo mennyt pieleen. Viisumin hakemisen lisäksi olen viime aikoina tuskaillut esimerkiksi tutkinnonhakulomakkeen kanssa, jonka tuomitsin pikaisella vilkaisulla mahdottomaksi täyttää. Omat opinnot kun eivät ole ihan ohjeellisessa järjestyksessä edenneet (2009 opiskelin tilastotiedettä, 2010-2012 englantia ja vasta 2012 syksystä virallisesti kansista) joten turhautti sumplia, miten opintorekisterin 280 opintopisteestä saa koottua noin 180 pistettä kandin tutkintoon. Kummasti siihenkin löytyi yliopiston sivulta selkeät ohjeet, ja nyt ollaankin onnellisesti sitten kandidaatteja! Täytyykin varmaan yrittää nähdä Venäjän neuvostoperuinen byrokratia mahdollisuutena opetella lisää kärsivällisyyttä. ;)





Onnittelin itseäni onnistuneesta suurlähetystöreissusta kupposella cappuccinoa Café Köketin kesäkahvilassa kauppatorin laidalla. Nam! Ja mikä ihana ilma!




Kattokaa nyt toista, miten hennot jättää tämmösen kotiin??




Noh, ei kait tässä muuta kun innolla lähtöä ja monikertaviisumin hakemista odottelemaan!

Пока!

Alkaa muuten kohta loppumaan sanavarasto näiden venäjänkielisten hyvästien suhteen, onneks on yksi ässä on vielä hiassa! [(Vai hihassa? Jos näette outoja kirjoitusasuja, se johtuu vaan siittä että oon Pohojammaalta!) Ja viehtymykseni sulkujen käyttöön varmaan siitä, että olen lukenut vähän, kylläkin omasta mielestäni liikaa, matikkaa]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti