Yksi tärkeä vinkki Pietariin syksyllä tulijoille. Kannattaa ostaa hyvä sateenvarjo, sillä heppoisesta sontikasta ei ole hirveästi hyötyä jos se kääntyilee koko ajan ylösalaisin tuulen voimasta. Ja aina kun sataa, niin myös tulee. Olen tästä yhteydestä melko varma, sillä olen tehnyt aiheesta empiiristä tutkimusta ja otoskokokin alkaa olla jo melko suuri. Voisikin sanoa, että sateen määrän ja tuulen voimakkuuden välillä Pietarissa vallitsee positiivinen korrelaatio. Noh, ymmärrätte varmaan pointin!
Tällä viikolla käytiin muun muassa keilaamassa kansainvälisen maisteriohjelman porukan kanssa. Mukana oli muun muassa venäläisiä, saksalaisia, turkkilaisia, indonesialaisia, syyrialaisia, ja olihan meitä pari suomalaistakin. Keilaaminen on ilmeisen suosittua ajanvietettä keskiluokkaisten venäläisten keskuudessa. Suuri keilahalli oli lähtiessämme täynnä ihmisiä, ja porukat olivat suurempia kuin mitä Suomessa olen tottunut näkemään. Oli myös hauskaa, että keilahalli oli samalla myös ravintola, sillä ihmiset söivät pöydissä ihan oikeita ruoka-annoksia, ja keltapaitaisia tarjoilijoita vilisi ympärillämme jatkuvasti. Itse tyydyimme tilaamaan vain juomia ja grenkejä, eli uppopaistettuja, valkosipulilla ja suolalla maustettuja ruisleivän palasia. Nämä ihanan rasvaiset leipätikut ovat suosittua naposteltavaa Venäjällä, ja niitä saa tilattua useimmissa baareissa.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka helppoa täällä on tutustua myös venäläisiin oppilaisiin, sillä usein Suomessa tuntuu, ettei vaihtareihin pääse kunnolla tutustumaan vaikka yrittäisikin. Ehkä se johtuu siitä, että meillä ei ole täällä mitään järjestöä vaihtareille, joka järjestäisi bileitä sun muuta, joten meidän täytyy suunnitella kaikenlaiset tapahtumat keskenämme. Tietysti tärkeä tekijä on myös venäläinen vieraanvaraisuus, sillä monet venäläiset oppilaat, jotka vähänkään englantia osaavat, ovat innokkaita tutustumaan ulkomaalaisiin oppilaisiin ja esittelemään meille kaupunkiaan ja maataan. Ja tietysti tällaiset oppilaat hakeutuvat nimenomaan meidän ohjelmaan, sillä tällöin heillä on kursseja myös englannin kielellä.
Meillä oli eilen yks harvoista aidosti mielenkiintosista luennoista! Opiskelen International Management and Business Development -ohjelmassa, mutta tää kurssi oli siis Venäjän historiaa, ja nimenomaan 1900-luvulta tällä kertaa. Kuuntelin siis lähes koko nelituntisen korvat höröllään, tietysti osittain myös siksi, että mua kiinnosti suunnattomasti kuulla miten Venäjällä puhutaan talvisodasta. No, ilmeisesti siitä ei ole aikaisemmin kauheasti puhuttu, meidän opettaja sanoi, että hänen aikanaan koulukirjoissa mainittiin asia vain yhdellä lauseella. Mutta nykyään oppilalle kuulemma kerrotaan kyseisestä sodasta enemmän. Olin erittäin yllättynyt siitä, miten paljon opettajamme puhui tästä sodasta, ja puhui jopa siitä, kuinka epäreilu sota oli suomalaisille, ja hyödytön Neuvostoliitolle. Katsottiin myös eräs video Finlandia-hymnin soidessa taustalla, ja ai että meinas kyynelkanavat aueta! Tunnen nimittäin sen sävellyksen alusta loppuun, koska soitettiin sitä orkesterissa aikanaan monen monta kertaa. Hymniosuus on ehkä yksi maailman kauneimmista melodioista. Finlandia jotenkin herättää minussa aina valtavan ylpeyden kotimaastani, kuten varmaan monilla muillakin suomalaisilla. Suomalainen suklaa ja maitotuotteet on myös muutes maailman parhaita. Eikä tää oo vaan mun mielipide, sillä oon maistattanut niitä myös muille täällä, ja kaikki tuntuvat olevan niistä ihastuksissaan. Lisäksi jos käyn Suomessa, mun täytyy roudata läjäpäin Fazeria mun entiselle huonekaverille, amerikkalaiselle tytölle.
Tänään päästiinkin nauttimaan tunnelmista Ska:n kotikatsomossa, vastassa Dinamo Riga. Ensimmäiset kaksi erää oli aika tasapaksua ja hieman innottoman oloista pelaamista, mutta kolmannessa erässä Ska joutui alkaa taistelemaan, kun Riga tuli rinnalle ja ohi. Lisäjännitystä toi Ska:n tasoitus koko ottelun viimeisellä minuutilla, ja koska voitto ei ratkennut jatkoajallakaan, päästiin katsomaan vieläpä rankkarit kaupanpäällisiksi. Viihdettä saatiin siis koko rahan edestä, kun lähes täysi katsomokin heräsi lopussa kannustamaan todenteolla.
Okei, ei tässä varmaan muuta ihmeempiä, kohta vapautuu pyykkikone, jes! Koitan kirjoitella taas noin viikon päästä lisää!
Tällä viikolla käytiin muun muassa keilaamassa kansainvälisen maisteriohjelman porukan kanssa. Mukana oli muun muassa venäläisiä, saksalaisia, turkkilaisia, indonesialaisia, syyrialaisia, ja olihan meitä pari suomalaistakin. Keilaaminen on ilmeisen suosittua ajanvietettä keskiluokkaisten venäläisten keskuudessa. Suuri keilahalli oli lähtiessämme täynnä ihmisiä, ja porukat olivat suurempia kuin mitä Suomessa olen tottunut näkemään. Oli myös hauskaa, että keilahalli oli samalla myös ravintola, sillä ihmiset söivät pöydissä ihan oikeita ruoka-annoksia, ja keltapaitaisia tarjoilijoita vilisi ympärillämme jatkuvasti. Itse tyydyimme tilaamaan vain juomia ja grenkejä, eli uppopaistettuja, valkosipulilla ja suolalla maustettuja ruisleivän palasia. Nämä ihanan rasvaiset leipätikut ovat suosittua naposteltavaa Venäjällä, ja niitä saa tilattua useimmissa baareissa.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka helppoa täällä on tutustua myös venäläisiin oppilaisiin, sillä usein Suomessa tuntuu, ettei vaihtareihin pääse kunnolla tutustumaan vaikka yrittäisikin. Ehkä se johtuu siitä, että meillä ei ole täällä mitään järjestöä vaihtareille, joka järjestäisi bileitä sun muuta, joten meidän täytyy suunnitella kaikenlaiset tapahtumat keskenämme. Tietysti tärkeä tekijä on myös venäläinen vieraanvaraisuus, sillä monet venäläiset oppilaat, jotka vähänkään englantia osaavat, ovat innokkaita tutustumaan ulkomaalaisiin oppilaisiin ja esittelemään meille kaupunkiaan ja maataan. Ja tietysti tällaiset oppilaat hakeutuvat nimenomaan meidän ohjelmaan, sillä tällöin heillä on kursseja myös englannin kielellä.
Meillä oli eilen yks harvoista aidosti mielenkiintosista luennoista! Opiskelen International Management and Business Development -ohjelmassa, mutta tää kurssi oli siis Venäjän historiaa, ja nimenomaan 1900-luvulta tällä kertaa. Kuuntelin siis lähes koko nelituntisen korvat höröllään, tietysti osittain myös siksi, että mua kiinnosti suunnattomasti kuulla miten Venäjällä puhutaan talvisodasta. No, ilmeisesti siitä ei ole aikaisemmin kauheasti puhuttu, meidän opettaja sanoi, että hänen aikanaan koulukirjoissa mainittiin asia vain yhdellä lauseella. Mutta nykyään oppilalle kuulemma kerrotaan kyseisestä sodasta enemmän. Olin erittäin yllättynyt siitä, miten paljon opettajamme puhui tästä sodasta, ja puhui jopa siitä, kuinka epäreilu sota oli suomalaisille, ja hyödytön Neuvostoliitolle. Katsottiin myös eräs video Finlandia-hymnin soidessa taustalla, ja ai että meinas kyynelkanavat aueta! Tunnen nimittäin sen sävellyksen alusta loppuun, koska soitettiin sitä orkesterissa aikanaan monen monta kertaa. Hymniosuus on ehkä yksi maailman kauneimmista melodioista. Finlandia jotenkin herättää minussa aina valtavan ylpeyden kotimaastani, kuten varmaan monilla muillakin suomalaisilla. Suomalainen suklaa ja maitotuotteet on myös muutes maailman parhaita. Eikä tää oo vaan mun mielipide, sillä oon maistattanut niitä myös muille täällä, ja kaikki tuntuvat olevan niistä ihastuksissaan. Lisäksi jos käyn Suomessa, mun täytyy roudata läjäpäin Fazeria mun entiselle huonekaverille, amerikkalaiselle tytölle.
Tänään päästiinkin nauttimaan tunnelmista Ska:n kotikatsomossa, vastassa Dinamo Riga. Ensimmäiset kaksi erää oli aika tasapaksua ja hieman innottoman oloista pelaamista, mutta kolmannessa erässä Ska joutui alkaa taistelemaan, kun Riga tuli rinnalle ja ohi. Lisäjännitystä toi Ska:n tasoitus koko ottelun viimeisellä minuutilla, ja koska voitto ei ratkennut jatkoajallakaan, päästiin katsomaan vieläpä rankkarit kaupanpäällisiksi. Viihdettä saatiin siis koko rahan edestä, kun lähes täysi katsomokin heräsi lopussa kannustamaan todenteolla.
 |
| Sehän on Ilya itse! |
 |
| Ennen peliä hyvissä ajoin odottamassa. (Totta kai, kun saksalaisten kanssa ollaan liikenteessä.) |
Okei, ei tässä varmaan muuta ihmeempiä, kohta vapautuu pyykkikone, jes! Koitan kirjoitella taas noin viikon päästä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti