maanantai 7. lokakuuta 2013

Lokakuiset terveiset

Lokakuu, voiko masentavampaa ajankohdan nimeä olla? Ja "lokakuiset", voiko niin edes sanoa. Kyllä tämä suomi on hauska kieli, kun toistaa jotain sanaa tarpeeksi monesti, alkaa epäilemään, voiko tuommoista olla olemassa...

Mutta huh, kuinka Allegro onkaan nopea, etenkin kun lähtöasemana oli Pasila. En oo kerenny tehä vielä mitään, ja ollaan jo Lahdessa. Kävin siis Suomessa, taas. Sain kivasti monta kärpästä yhdellä iskulla, ja onnistuin mahduttamaan viiden päivän ja noin 2000 kilometrin visittiini Kauppakadun appron, yhden tapaamisen ja talvivaatteiden hakemisen lisäksi, ihanaksi yllätyksekseni, useamman ystävän ja perheenjäsenen tapaamisen, pääsinpä nauttimaan myös puusaunasta ja paljusta kirkkaista kirkkaimman tähtitaivaan alla. Viimeisen vastapainoksi kerkesin myös hieman fiilistellä syksyistä Helsinkiä ja miettiä, mitä oikein näyttäisin kavereilleni, jotka haluavat käydä Helsingissä syksyn aikana. Ei siis hassumpi reissu! Paluu vaihtarin arkeen tarkoittaa kuitenkin sitä, että tänään mua odottaa myös muutama kotitehtävä, joita olen iloisesti onnistunut välttelemään viimeisten päivien aikana. On se rankkaa. ;)

Mutta mitäs Pietariin sitten viime päivityksen. Yksi viimeaikojen hauskimmista jutuista oli ainakin koordinaattorimme meille järjestämä vierailu Venäjän suurimman panimon, Baltikan, tehtaalle. Venäläiseen tapaan, vastaanottovirkailija ei ollut kuullutkaan vierailevasta opiskelijaryhmästä. Hetken näytti jo pahalta, mutta noin 45 minuutin odottelun jälkeen meitä opastamaan saapui kuin saapuikin mies, joka puhui erittäin hyvää englantia, pointsit myös siitä! Kuuntelimme kiltisti nyökytellen esitelmää yrityksen toiminnasta, tuotannosta ja historiasta, mikä olikin mielenkiintoista. Useimpien mielessä kirkkaimpana varmasti siinti kuitenkin ajatus tehdaskierroksen jälkeisestä maistelutuokiosta. Meidät vietiin huoneeseen, jossa oli kaksi pöytää täynnä erilaisia oluita ja hieman suolaista naposteltavaa. Ilmeni, että aikaa maisteluun meillä oli puolisen tuntia, joten tunnollisina oppilaina otimme tehtävän vastaan, ja suoriuduimmekin urakasta kiitettävästi. Paluumatkalla tunnelma pikkubussissamme oli huomattavasti hilpeämpi kuin menomatkalla.

Baltika-vierailun jälkeen vietin mukavan vapaapäivän venäjän tehtävien ja pyykinpesun merkeissä, ja iltasella pystyin lauleskelemaan ja soittamaan kitaraa kaikessa rauhassa, sillä kaikilla meidän huushollissa on tiistaisin luento viidestä yhdeksään, paitsi minulla! Tykkään kämppiksieni seurasta paljon, mutta tällainen määrä omaa aikaa meidän elinoloissamme on melkoista luksusta! Keskiviikkona olin siis täynnä opiskeluenergiaa, alkoihan meillä uusi mielenkiintoisen kuuloinen kurssikin. Noh, melko mielenkiintoinen tuo luento olikin. Aluksi odotin kärsivällisesti, että pääsisimme niin sanotusti asiaan. Jonkin ajan kuluttua olin hämmentynyt. Sitten kun tajusin, että asiaan ei tulla pääsemään missään vaiheessa, mua alkoi todella suututtamaan. Mihin kaikkeen hyödyllisempää ja kivempaan voisin tämänkin ajan käyttää, mutta sen sijaan istun maisteritasoisen kurssin luennolla, jonka meno muistuttaa enemmänkin lastentarhaa. Professorikin heitti lopulta kaiken leikiksi, ja nauroi omien juttujensa lisäksi kaikelle, mitä oppilaat sanoivat. Ja tapana oli selvästi sanoa kaikki ajatukset sanottiin ääneen, oli niissä ideaa tai ei. Lopussa olinkin lähinnä huvittunut, enkä voinut muuta kuin nauraa. Saimme nauraa ihan rauhassa, sillä luokassa oli semmoinen meteli, ettei kukaan kiinnittänyt meihin huomiota. Harkitsen vakavasti kurssin poisjättämistä, mikäli en sitten välttämättä tarvi juuri noita opintopisteitä. Muutoin opetus on onneksi ollut hyvää, vaikka opintoala ei olekaan se minulle kaikkein kiinnostavin.

Rajatarkastus lähestyy, joten siirryn tästä kohta taas Venäjän puolelle ja odottamaan, mitä tämä viikko tuo tullessaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti