On taas pari viikkoa vierähtänyt sitten viime päivityksen. Risteilystä on toivuttu, vaikkakin itsestä tuntui niinkun ois ollu laivalla vielä kolme päivää sen jälkeen kun rantauduttiin takaisin Pietariin. Joka yö oli melkosen suuri aallokko, ja osa porukasta olikin merisairaana vähän väliä. Muutoin oli kyllä hauska reissu, ja oli kiva käydä käveleskelemässä Tukholmassa ja Tallinnassakin. Moni seurueestamme tuntui tykkäävän etenkin Helsingistä ja Tukholmasta, ja oli mielenkiintosta kuunnella heidän huomioitaan näistä kaupungeista. Joka paikassa on kuulemma niin siistiä ja hiljaista, että ei meinaa muun muassa uskaltaa puhua suureen ääneen. Myös sitä hämmästeltiin, kuinka monet ihmiset Helsingissä lounastivat yksinään, eikä se ilmeisesti ole yhtä tavallista esimerkiksi Saksassa. Väittivätpä myös paikallisia ihmisiä erittäin ystävällisiksi!
Itse alan jo kovasti kaipaamaan omaa rauhaa ja tuota hiljaisuutta, minkä ystäväni panivat Suomessa merkille. Pietarissa siitä saa nauttia äärimmäisen harvoin. Ehkä kaikkein rasittavinta on se, että musiikki pauhaa joka paikassa, jatkuvasti, yleensä täydellä voluumilla. Siksipä on vaikea löytää vaikka kahvilaa tai ravintolaa, jossa voisi normaalilla äänellä keskustella kavereiden kanssa. Kaiken lisäksi musiikki on usein jotain melko järkyttävää, ja hyvätkin kappaleet on yleensä pilattu ihmeellisillä disko-remixeillä, kuten meillä yliopiston ruokalassa. Ihan niinkuin ruokaloissa ei olisi desibelit jo muutenkin tarpeeksi korkealla, sillä meidän koulun "disko-ruokalassa" on aina bileet käynnissä.
Suomeen palatessa voi aluksi hieman kirpaista ulos syömään mennessä. Vaikka Pietari ei olekaan mikään halpa kaupunki, lounasaikaan täällä voi syödä huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa. Läheinen sushi-paikka (joita on Pietari muutenkin pullollaan) tarjoaa joka päivä kaiken puoleen hintaan ennen kello neljää, joten siellä mahan voi saada täyteen reilulla kolmella eurolla. Usein ravintoloissa ja ruokaloissa voi olla siis jopa halvempaa kuin koulun ruokalassa, ja halvemmalla kuin itse kokatessa. Myös kahviloissa ja paikallisissa pikaruokaketjuissa voi lounastaa erittäin edullisesti, mutta ruoan laatu ei aina ole parhainta tasoa. Siinä muutes yksi asia lisää, mitä Suomessa kaipaan. Tukholmassakin olin todella onnellinen, kun lounastimme mukavassa paikassa vajaa 9 eurolla, ja sain lihapullien ja muusin lisäksi tuoreen ja monipuolisen alkusalaatin, mikä ei Venäjällä ole todellakaan tavallista.
Lauantai-illalla juhlittiin venäläiseen tyyliin överisti, sillä kanssaopiskelijamme järkkäsivät meille kolmen tunnin limusiiniajelun. Kokemus oli vähintääkin mielenkiintoinen, ja taisipa siinä joku pikku kolarikin tapahtua matkan alussa. Matka jatkui kuitenkin pian, ja ajelun jälkeen suuntasimme jakamaan yötä Punch-klubille, joka sijaitsee aivan Gostiny Dvor -metroaseman vieressä. Nyt kun aikaa on jäljellä enää muutama viikko, tajusin, että viikonloput pitää käyttää harkiten. Toki klubeillekin on kiva mennä hyvässä seurassa, mutta tässä kaupungissa on niin paljon mielenkiintoisia ei-niin-valtavirta baareja ja klubeja, että oikein harmittaa kun suurin osa porukasta haluaa aina mennä samantyylisiin paikkoihin, joissa soi kaikissa sama musiikki. Olen päättänyt, että ainakin eräs Jazz-klubi Kazanin katedraalin lähettyvillä täytyy katsastaa vielä ennen joulua.
Nyt alkaa Pietarissakin tuntua talvelta, kun tänne satoi ensilumi. Täytyy sanoa, että pari astetta pakkasta tuntuu huomattavasti mukavammalta kuin se ainainen sade! Eilen kävimme väsymyksestä huolimatta hieman kiertelemässä kaupungilla, ja katsomassa miltä se näyttää jouluvalojen ja lumen kera. Lumi oli keskustaan päästessä kylläkin enemmän tai vähemmän loskaa, mutta joulukoristelut olivat venäläiseen tapaan erittäin näyttävät. Nyt täytyisi varmaan alkaa kirjoittelemaan esseitä, ettei kaikki jäisi ihan viimetippaan!
Itse alan jo kovasti kaipaamaan omaa rauhaa ja tuota hiljaisuutta, minkä ystäväni panivat Suomessa merkille. Pietarissa siitä saa nauttia äärimmäisen harvoin. Ehkä kaikkein rasittavinta on se, että musiikki pauhaa joka paikassa, jatkuvasti, yleensä täydellä voluumilla. Siksipä on vaikea löytää vaikka kahvilaa tai ravintolaa, jossa voisi normaalilla äänellä keskustella kavereiden kanssa. Kaiken lisäksi musiikki on usein jotain melko järkyttävää, ja hyvätkin kappaleet on yleensä pilattu ihmeellisillä disko-remixeillä, kuten meillä yliopiston ruokalassa. Ihan niinkuin ruokaloissa ei olisi desibelit jo muutenkin tarpeeksi korkealla, sillä meidän koulun "disko-ruokalassa" on aina bileet käynnissä.
Suomeen palatessa voi aluksi hieman kirpaista ulos syömään mennessä. Vaikka Pietari ei olekaan mikään halpa kaupunki, lounasaikaan täällä voi syödä huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa. Läheinen sushi-paikka (joita on Pietari muutenkin pullollaan) tarjoaa joka päivä kaiken puoleen hintaan ennen kello neljää, joten siellä mahan voi saada täyteen reilulla kolmella eurolla. Usein ravintoloissa ja ruokaloissa voi olla siis jopa halvempaa kuin koulun ruokalassa, ja halvemmalla kuin itse kokatessa. Myös kahviloissa ja paikallisissa pikaruokaketjuissa voi lounastaa erittäin edullisesti, mutta ruoan laatu ei aina ole parhainta tasoa. Siinä muutes yksi asia lisää, mitä Suomessa kaipaan. Tukholmassakin olin todella onnellinen, kun lounastimme mukavassa paikassa vajaa 9 eurolla, ja sain lihapullien ja muusin lisäksi tuoreen ja monipuolisen alkusalaatin, mikä ei Venäjällä ole todellakaan tavallista.
Lauantai-illalla juhlittiin venäläiseen tyyliin överisti, sillä kanssaopiskelijamme järkkäsivät meille kolmen tunnin limusiiniajelun. Kokemus oli vähintääkin mielenkiintoinen, ja taisipa siinä joku pikku kolarikin tapahtua matkan alussa. Matka jatkui kuitenkin pian, ja ajelun jälkeen suuntasimme jakamaan yötä Punch-klubille, joka sijaitsee aivan Gostiny Dvor -metroaseman vieressä. Nyt kun aikaa on jäljellä enää muutama viikko, tajusin, että viikonloput pitää käyttää harkiten. Toki klubeillekin on kiva mennä hyvässä seurassa, mutta tässä kaupungissa on niin paljon mielenkiintoisia ei-niin-valtavirta baareja ja klubeja, että oikein harmittaa kun suurin osa porukasta haluaa aina mennä samantyylisiin paikkoihin, joissa soi kaikissa sama musiikki. Olen päättänyt, että ainakin eräs Jazz-klubi Kazanin katedraalin lähettyvillä täytyy katsastaa vielä ennen joulua.
 |
| Meidän pirssi lauantailta, sekä "Bloody church", kuten turkkilainen opiskelijakollegamme sen nimesi. :D |
Nyt alkaa Pietarissakin tuntua talvelta, kun tänne satoi ensilumi. Täytyy sanoa, että pari astetta pakkasta tuntuu huomattavasti mukavammalta kuin se ainainen sade! Eilen kävimme väsymyksestä huolimatta hieman kiertelemässä kaupungilla, ja katsomassa miltä se näyttää jouluvalojen ja lumen kera. Lumi oli keskustaan päästessä kylläkin enemmän tai vähemmän loskaa, mutta joulukoristelut olivat venäläiseen tapaan erittäin näyttävät. Nyt täytyisi varmaan alkaa kirjoittelemaan esseitä, ettei kaikki jäisi ihan viimetippaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti